FC Nötkötin delegaatio starttasi kohti Vilnaa ja painin EM-kisoja neljän miehen voimin. Puheenjohtaja Fidel Castron johtaman joukon tarkoitus oli ehtiä ajoissa paikalle ja varmistaa FC Nötkötin edustajan Pikku-Nilikin puolueeton kohtelu painimolskilla sekä tarkistaa kisajärjestelyjen toimivuus. Matkaan lähdettiin Kebabistin uskollisella Vekkulilla johon oli erikoisvaruusteena hankittu GPS-laite sekä todella hyödylliset automaattiset pitkät valot, jotka tuon tuosta räsähtivät päälle aivan itsestään.
Ensimmäinen yö vietettiin Saippuakauppiaan residenssissä Lauttasaaressa. Hyvin nukutun yön jälkeen delegaatio aloitti siirtymisen kohti Tallinnan lauttaa. Matkalla lautalle huomasi Kebabisti jättäneensä passinsa sekä auton elintärkeät vakuutuspaperit Saippuakauppiaan olohuoneen lattialle. Asiakirjat oli haettava. Itseensä pettynyt Kebabisti jännitti sekä manasi etupenkillä Tunturitohtorin ohjaaman Vekkulin kiitäessä läpi Helsingin katuja. Onneksi Viking Expressin keulaportti oli vielä avoinna kun satamaan lopulta päästiin.
Ajovuorot oli jaettu tasaisesti siten että kaikilla olisi aikaa nauttia takapenkin tunnelmasta. Tallinaan päästyämme delegaation nuorin ja luotettavin jäsen Shakaali otti ruorimiehen paikan. Tarkoitus oli ajaa Riigaan, viettää yö siellä, ja jatkaa seuraavana päivänä Vilnaan. Matka sujui leppoisasti elämän tosiasioita ruotiessa ja Pikku-Nilikin mahdollisuuksia pohtiessa. Yöelämä Riigassa tarjosi joillekin delegaation jäsenille enemmän ja joillekin hieman vähemmän kokemuksia. Kebabistin kärsiessä jet-lackista, muu ryhmä suunnisti kaupungille katsastamaan paikallista yöelämää.
Seuraavana päivänä delegaatio lähti erittäin tuoreena Riigasta kohti Vilnaa ja kisakuume nousi nousemistaan. Huomenna olisi aika ottaa rummut takakontista ja vetää punaiset Nilikki-paidat päälle. Vilnaan saavuttiin suhteellisen myöhään ja kevyen pubikierroksen jälkeen palattiin hotellille hyvissä ajoin, jotta oltaisiin ajoissa painiareenalla.
Koitti aamu, ja delegaatio oli yllättäen suunnitellusti liikenteessä. Jopa Kebabisti oli saanut parran ajettua ennen taksin tuloa. Ei muutakuin rummut ja miehet taksiin ja kohti painiareenaa. Areenalla koitti epämiellyttävä yllätys ja lipunmyynti takkusi pahemman kerran. Etuilevat baltit rynnivät rehellisten suomalaisten ohi, eikä mitään ollut tehtävissä. Nilikin ensimmäinen ottelu oli ohi ennenkuin liput saatiin kouraan, mutta onneksi Haikku päivitti kotosuomesta käsin tuloksia areenan ulkopuolella seisovalle delegaatiolle.
Kaikeksi onneksi Nilikki voitti ensimmäisen ottelun ja seuraavaa koitosta päästiinkin sitten seuraamaan paikan päälle. Noitarumpu soi, ja Nilikki asteli areenalla. Tunnelma oli katossa ja delegaation jäsenet nauttivat Nilikin suorituksista täysin rinnoin. Katsomosta löytyi myös toinen hurja Etelä-Pohjalainen seurue joka yhtyi Nötkötin delegaation kannustuksiin. Tunnelma kohosi ottelu ottelulta ja Nilikki niitti miestä kuin heinää. Olympia-voittajan veljen näyttäessä lähes vastaantulijalta alkoi delegaation jäsenissä kohota uskomaton epäuskon tunne. Nilikin virheetön paini, ja päättäväinen katse oli lupaus jostain suuresta. Päivä kului nopeasti ja yhtäkkiä oltiin tilanteessa jossa FC Nötkötin ja Pikku-Nilikin erotti EM-kullasta ainostaan yksi ottelu. Delegaatio kävi areenan ulkopuolella rauhoittumassa ja mietti päivän kulkua, enää yksi ottelu jäljellä!! Noitarumpu pauhasi, delegaatio hyppi sekä riehui katsomossa ja Nilikki asteli viimeisen kerran molskille. Tilanne näytti huonolta ja Nilikki oli pisteen tappiolla. Mutta Pikku-Nilikki, jo beach-futiksesta tuttu viime hetkien ratkaisija, näytti jälleen kerran vahvuutensa ja käänsi tappiolta näyttäneen jakson voitokseen. Tämän jälkeen meno oli sanoinkuvaamatonta ja kaikki tiesivät mitä oli tulossa. Puheenjohtaja Fidel Castro huusi kuin hinaaja, löi käsiään yhteen tyypillisesti väärään tahtiin, ja hänen kasvoiltaan paistoi ennennäkemätön ilo vanhan taistelutoverin menestyksestä. Tunturitohtori ja Shaakali riehuivat hysteerisesti ympäriinsä, Kebabistin itkiessä Ilon kyyneleitä. Toinen jakso oli kosmetiikkaa, ja Pikku-Nilikki sen jälkeen Euroopan mestari. Uskomatonta!!!!
Jälleen kerran oli mahtavaa olla Nötköttiläinen. Takki auki finaaliin lähteny delegaatio poksautteli katsomossa voiton kunniaksi ennen finaalia hankitut shampanja pullot auki, baltien ihmetellessä sekopäistä juhlintaa. Maamme laulu soi, ja Nilikki pokkasi kultamitalin. Se oli siinä. Delegaation jäsenillä oli tyhjä, mutta onnellinen olo.
Loppumatka menikin sitten enemmän tai vähemmän kultahumussa, ja tapahtunutta ihmetellessä. Lopulta delegaation väsyneet jäsenet käänsivät Vekkulin nokan kohti suomea leveä hymy huulillaan, ja olivat tyytyväisiä matkansa antiin.